Koronaa

Melkein viisi päivää Korona- aikaa takana vai pitäisikö sanoa että neljä päivää korona- aikaa takana. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Mitäkö olen tehnyt?

Olen kävellyt joka päivä. Ihan joka päivä olen lähtenyt jonnekin kävelylle. Olen kävellyt niitä reittejä, joita yli 10 vuotta Vilikoirani kanssa kuljin. Olen kaatunut, kastellut tossuni, ihastellut metsän rauhaa ja olen tullut siihen tulokseen että haluan tätä lisää. Vanha sielu alkaa heräämään henkiin. 

Olen ollut ilman meikkiä, lakannut kynteni ja antanut hiusvärin kasvaa pois. Minähän kuulun tyviväririippuvaisiin ja nyt kun töihin ei ole menemistä niin annan kunnon tyven kasvaa. Värjään hiukset vastaa hetkeä ennen hoo hetkeä. Hoohetki on viikon päästä. Toivottavasti.

Olen ollut kosmisessa yksinäisyydessä koko ajan. Maljojen Ritarilla on paljon töitä, joten hän käy kotona vain nukkumassa. Toisaalta hyvä niin. Voin tehdä mitä haluan. Katsoa mitä haluan. Tämä on todellista omaa rauhaa. Olla ihan rauhassa. Tämä sopisi ihan kaikille meille!

Olen syönyt joka päivä ravitsevaa ruokaa ja välttänyt herkkuja PAITSI eilen söin pienen purkin jäätelöä. Yritän päästä herkkuilloistani eroon. Yksinäisyyteen on niin helppo syödä tai juoda. En myöskään ole ostanut yhtään siideriä enkä tissutellut iltaisin. Hyvä minä.

Mitäkö vielä voisin tehdä?

Pari paikkaa on vielä katsastamatta. Niitä samoja reittejä, joita Vilin kanssa kuljin. Hautausmaalla voisin käydä viemässä kynttilät. Se olisi ajankulua. Tänään olisi tarkoitus tehdä siivousta. Ulkona on pieni pakkanen - nyt on optimaalista tuulettaa tomuja pois.

Painoko?

Se ei ole laskenut. Olen tullut siihen tulokseen että kävelyllä en yksistään laihdu. Ja vaikka olen koittanut syödä järkevästi, kaikenlainen iltasyöminen pitää jättää minimiin. Kyllä sitä on nälkää nähtävä ja voitettava mieliteot niin pääsee alkuun. Olen kuitenkin iloinen kävelyn tuomasta tunteesta. Ihan kuin olisin yhtä hoikka kuin ennenkin vaikka en ole.