Koronakaranteenini ensimmäinen päivä. Heräsin kuudelta ilman mitään kelloja. Join perinteisesti aamukahvia, otin vitamiinit ja lääkkeet ja luin aamun lehteä. Kahdeksan aikoihin päätin lähteä lenkille. Kävelin reilut 5 km. Se teki kyllä hyvää. Tämän jälkeen söin monipuolisen aamupalan ja sitten oli ajatus katsoa eilen aloittamani elokuva loppuun. Mutta hupsista, katsoin ehkä 3 minuuttia kun nukahdin. Nyt on taas uusi aamu.
Tai näin:
Koronakaranteenini ensimmäinen päivä. Heräsin jumalattomaan pissahätään ja tuntui siltä että koko vatsani ratkeaa. Kävelin jalat tönkköinä vessaan ja aamutoimituksen jälkeen menin puntarille. Taas kaksi kiloa nestettä! Tämä on ikuinen noidankehä. Kävellessäni vessasta pois, näin kuinka vatsani höllyi kuin pullataikina. Meillä on aulassa peili, joka on armoton. Katsoin vielä varmuuden vuoksi sivuprofiilianikin. Vatsa on iso. Siitä on varaa pienentää. Tämän jälkeen keräsin kaikki neljä lonkerotölkkiä pois tiskipöydältä ja päätin että nyt saa tissuttelut loppua. Keittiö oli kuin hävityksen kauhistus. Keitin kahvia, otin päälääkkeet ja odotin että onnellisuus leviää kehooni. Aloin lukemaan päivän lehteä. Välillä ajastus harhaili mutta luin mm. koronasta ja ihmettelin nuoria kuolleita ihmisiä. Työkaverilta tuli pottuiliviestiä. Mitäs teet arestissa? Vastasin että kävelen. Lähdin lopulta lenkille ja sitä ennen ähisin lenkkarit jalkaani. Henki meinasi salpautua kun kädet on niin lyhyet. Lenkin jälkeen söin ison annoksen puuroa marjoilla ja sitten rojahdin sohvalle ja netflix päälle. Nukahdin. Nyt on taas uusi aamu.
Siinä jossain kohtaa tein kaksi sivua liimakirjaani. Sivut ovat tässä:
On siis kevät - Saan voimaa! Olen huomannut että monet julkisuuden henkilöt pohtivat avoimesti lapsettomuuttaan eivätkä näe sitä mitenkään ongelmallisena. Jotenkin tuntuu siltä, että muutama vuosi sitten kaikki lapsettomat nähtiin jotenkin vajaina ikibilettäjinä tai sitten säälittävinä raasuina jotka eivät vaan lisäännyt vaikka haluaisivat. Kaikkea kanssa!
Upeuksia molemmat.
VastaaPoistaKiitos kiitos!
Poista