Elämäni Aakkoset

 O

Onki, onkia.

Ensimmäiset muistikuvat onkimisesta ovat yli 30 vuoden takaa. Lähdimme sunnuntaina isän kanssa veneretkelle onkimaan. Minulla oli punainen smurffi-limsapullo mukana ja ruisleipää. Istuin keulassa ja minulla oli oma onki. Oli kaunis kuuma kesäpäivä ja ajoimme pienellä moottoriveneellä jokea pitkin meren kurkulle. Saimme ahvenia. Siitä sunnuntaisesta iltapäivästä on jääneet ihanat muistot, jotka kantavat vieläkin. 

Myöhemmin kävin onkimassa yksin kun isää ei enää ollut. Sain pitää hänet elämässäni 12 vuoden ajan. Nautin aina erityisesti kevätauringosta ja tärkeintä oli että oli lyhythihainen paita päällä kun ongittiin. Koska ei ollut isää, ei ollut venettäkään. Niinpä ongin vain joen rannalla ja tyydyin niihin maisemiin. Kävin serkkuni kanssa onkimassa, se oli kivaa. 

Nuorena aikuisena kävin yksinkin onkimassa. Muistan kuinka Vilikoirani oli ihan pentu ja otin sen mukaan. Vili ei olisi jaksanut yhdessä paikassa oleskella ja se sai jonkin ihme hepulin kun yritin onkia sen kanssa...sen mielestä onkiminen oli tylsää.

Seurustelusuhteen aikan ongin miehen kanssa. Hän taisi käyttää virveliä, mutta minä ongin. Pääsin vähäsen siihen tunnelmaan, jossa lapsena olin. Meri, tyyni, hiljaisuus. Kaikkea mitä toivoa saattaa. 

Nyt viimeiset onkimiset olen suorittanut mökiltä. Mökillä, jota ei enää ole. Ei meidän käytössä. Yhdessä vaiheessa keväällä minulle tuli suuri ahdistus siitä, miten mökkimme oikein kävi. Selvisi, että kuukausi lähtömme jälkeen mökki myytiin. En tiedä kenelle, enkä haluakaan tietää. Onkimiset loppuivat siihen, niinkuin kaikki muukin mökkielämä. Silti rakkaus onkimiseen säilyy ja olen varma siitä, että vielä joskus minäkin ongin, oman mökin laiturilta.