TOIVO
Yksisarviset valavat sinuun toivoa ja inspiraatiota. Ne odottavat saadakseen koskettaa sinua toivon ja ilon hengessä, joten odota elämääsi onnellisia muutoksia.
Voimalause: Odotan polulleni sateenkaaria.
xxx
JOULUN SYMBOLIIKKAA: JOULUPUKKI
Nykyisin kansainvälisesti tunnetun joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt
Myran piispa
Pyhä Nikolaus (tunnetaan myös Nikolaus Barilaisena), jonka nimestä (
lat. Sanctus Nicolaus)
johtuvat hahmon nimet monissa kielissä, esimerkiksi englanninkielinen
nimitys Santa Claus ja alankomaalainen Sinterklaas. Hänen
kotikaupunkinsa Myra sijaitsi
Anatoliassa, nykyisen
Turkin alueella. Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä, ja hänestä tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten
suojeluspyhimys.
Joulupukki ja
poroja kanadalaisessa julkaisussa
Canadian Illustrated News vuodelta 1875.
Legendan mukaan Pyhä Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin
keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi
Hollannissa
lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa
levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa
vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui
yhdysvaltalainen Santa-hahmo,
engl. Santa Claus. Nimensä Santa Claus sai hollannin
Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolauksesta
.
Euroopassa puolestaan
Martti Luther halusi korvata mielestään liian paavillistuneen Nikolauksen juhlan, ja kehitti jouluaatoksi
Christkind-juhlan (
saks. Kristus-lapsi), jossa lahjat toi
Jeesus-lapsi eikä Nikolaos. Myöhemmin Keski-Euroopassa juhlan nimi muuttui muotoon
Kriss Kringle, jota nykyisin pidetään esimerkiksi Saksassa Joulupukin toisena nimenä.
Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa.
Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan
naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti
pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen
vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus
-joulupukin vaikutuksesta.
Santa Clausin nykyinen ulkoasu kehittyi Yhdysvalloissa, jossa Pyhä Nikolaus ja Kris Kringle (
engl. Criscringle) yhdistyivät ja syntyi
Santa Claus -joulupukkihahmo.
Philadelphialainen kauppias J. W. Parkinson palkkasi noin vuonna 1841
markkinointitemppuna Criscringle-asuisen miehen kiipeämään kauppansa
savupiippuun. Vuonna 1863 pilapiirtäjä Thomas Nast kehitti oman
versionsa Joulupukista. Hän lisäsi hahmolle viikset ja parran sekä puki
sen turkikseen. Hänen vuonna 1881 julkaistu teoksensa
Merry Old Santa Claus
on jo melko lähellä nykyään tuntemaamme joulupukkia. Vuonna 1885
bostonilainen kirjanpainaja Louis Prang painoi joulukortteja, joissa hän
esitteli punapukuisen joulupukin. Tätä ennen Joulupukin asut olivat
olleet vaihtelevasti sinisiä, vihreitä, violetteja tai harmaita.
Yhdysvaltalainen Haddon Sundblom, jonka isä oli
ahvenanmaalaista syntyperää ja äiti
Ruotsista, piirsi vuonna 1931
Coca-Colalle joulumainoksen, jossa oli joulupukki. Ensimmäistä kertaa Sundblomin Pukki esiintyi
Saturday Evening Postissa
vuonna 1931. Sundblom sai tehtäväkseen seuraavienkin vuosien
joulumainoksen piirtämisen, ja aina hän teki Pukille punaiset vaatteet.
Lyhyessä ajassa tämä hahmo vakiintui
ja niinpä nykyisinkin ovia kolkuttelee punanuttuinen Pukki.
Nykyisin joulupukki kuvataan kilttinä, punanuttuisena,
pyöreävatsaisena vanhana miehenä, jolla on suuri valkoinen parta ja
silmälasit. Pukin kotipaikkana pidetään kulttuurin mukaan joko
Suomen Korvatunturia,
pohjoisnapaa, pohjoista
Kanadaa,
Grönlantia tai
Taalainmaata.
Joulupukin suomenkielinen nimitys juontaa ilmeisesti vanhan suomalaisen perinteen
nuuttipukkiin ja
kekripukkiin. Nuuttipukit, jotka usein olivat pukin taljaan pukeutuneita nuoria, kiertelivät
nuutinpäivän (
13. tammikuuta, vuoteen
1708 asti
7. tammikuuta) aikaan taloissa kerjäämässä joulun tähteitä.
Vanhassa pakanallisessa Suomessa nuuttipukki oli mies, joka pukeutui
hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän
muuttuakseen
šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki
. Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottua alkoholia. Hän saattoi pelotella
lapsia ja olla
humalassa. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.
Nykyisen suomalaisen jouluperinteen mukaan joulupukki asuu
joulumuorin,
tonttujen ja
porojen kera
Korvatunturilla, Suomen
Lapissa.
Joulutontut auttavat Pukkia tekemään lahjat Joulupukin pajassa
Korvatunturilla ja tarkkailemaan, ketkä lapsista ovat olleet kilttejä.
Suomessa Pukki tulee taloon
jouluaattoiltana
ja juttelee asukkaiden kanssa. Joulupukki sanoo yleensä tullessaan
"Onkos täällä kilttejä lapsia?". Brittiläis–amerikkalainen
joulupukkiperinne on vaikuttanut suomalaiseen perinteeseen
huomattavasti. Eräs yhdysvaltalaista alkuperää oleva laulu on tehnyt
Petteri Punakuonon tunnetuksi yhtenä joulupukin rekeä vetävistä poroista.
Nykyisen jouluperinteen mukaan joulupukilla on joulutonttuja
apureinaan. Suomalaisessa jouluperinteessä joulutonttu on pienikokoinen
partainen mieshahmo. Joulutontut ovat osittain peräisin kansanperinteen
tuntemista
haltijoista
ja muista pikkuolennoista. Joulupukki taas on isovatsainen, isokokoinen
naurava mies, jolla on valkoinen parta. Hän on erittäin vanha, iältään
jopa satoja vuosia. Joskus hän saattaa olla raihnainen ja käyttää puista
kävelykeppiä. Silti hän jaksaa nauraa ja jakaa lahjoja lapsille.
Lahjoja varten pukilla on usein
juuttisäkki.
Joulupukin on sanottu asuneen tonttuineen
Korvatunturilla, tai jossain kaukana pohjoisessa, luokse pääsemättömien erämaiden takana. Hän käyttää kulkuvälineenään porovaljakon vetämää
rekeä.
Suomalainen joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin
yhdysvaltalainen joulupukki, jonka pororeki osaa lentää. Suomessa
joulupukki ei tule sisään savupiipusta vaan ovesta. Suomalainen
joulupukki ei ole henkiolento eikä näkymätön vaan ihmishahmo.
Vuodesta
1985 asti Joulupukki on ollut
Napapiirillä tavattavissa ympäri vuoden.
Joulupukin Kammari
on suosittu vierailukohde jossa vierailee useita satojatuhansia
turisteja ja kävijöitä vuosittain. Napapiirista ja Joulupukin Kammarista
on tullut tärkeä kohde monille lapsiperheille ja Joulupukin ystäville.
Joulupukin Kammari onkin ainoa paikka missä Joulupukin voi tavata mihin vuoden aikaan tahansa.
Rovaniemi on julistanut olevansa Joulupukin virallinen kotikaupunki.
Monien perheiden perinteeseen kuuluu, että lapset kirjoittavat
Joulupukille kirjeitä. Lapsilla on tapana kirjoittaa lista toivomistaan
lahjoista. Kirje annetaan usein vanhemmille perille toimitettavaksi.
Joulupukki, joka tuo lahjat, on tyypillisesti tuttu mieshenkilö, jota
lasten ei kuitenkaan ole tarkoitus tunnistaa. Yhä enemmän myös käytetään
maksullista joulupukkia. Lapsille joulupukki tuottaa jännitystä
erityisesti lahjojen odotuksen vuoksi.