Aamulla kun herään, päättelen kuusen oksien heilumisesta tuulen määrän. Vesisateen runsaus päätellään katsomalla vastarannan metsään, niin pisarat erottuvat selvästi kuusikkoa vasten. Olen nähnyt oravan kiipeilevän puusta puuhun ja sorsien uivan rantakaislikossa. Kaikkialla on vihreää, tätä rauhoittavaa, kaunista väriä! Toki tuolta vihreän välistä näkyy myös järvelle, mutta 80% maisemasta ON vihreää. Lähipellolla asustelee kolme kurkea. Ne minun pitäisi saada vielä valokuvattua, kuin muistoksi tästä kesästä.
Muistan, miten muutin joskus paritaloon. Talo oli vanha, halpa vuokra ja vähän keskellä ei mitään. Läheiseni ihmettelivät, miten viihdyn siellä ja varsinkin syksyllä se oli synkkä paikka kuulemma. Pimeää, mustaa ja sateista. Mutta muutin sinne kesäkuussa. Makasin vain olohuoneeni sohvalla ja nautin näkymästä. Metsää ja iso haapa takapihalla. Vihreää suorastaan tulvi ikkunoista! Miten ihanaa kaupunkielämäjakson jälkeen. Ihanat muistoni loppuvat vihreästä ja siitä asunnosta siihen. Kaksi viikkoa muuton jälkeen elämä heitti häränpyllyä. Jäin yksin, töpeksin, selviydyin, laihduin. Vaikeuksien kautta voittoon! Minun oli asuttava siellä vuosi, koska olin kirjoittanut nimeni paperiin. Asuin, välillä oli vaikeampaa, välillä helpompaa. Lopulta muutin seuraavan kesän jälkeen sieltä pois.
Mutta erityisesti muistin juuri tämän vihreän merkityksen! Se OLI ihanaa katsoa pelkkää vihreää olohuoneen ikkunasta.
Se on vähän kuin tavoitteeni. Olen harkinnut muuttoa. Isompaan asuntoon. Tärkeää on, että näkymä olisi sitä vihreää. Se onkin vähän vaikeampi juttu. Kaikin tavoin...
Toim.huom. kuvat eivät liity kertomukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)