Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
maanantai 7. elokuuta 2017
Pirttipydän penkeille aluset
Tänä kesänä en tehnyt yhtäkään sivua Mökkikirjaani. En ainakaan vielä. Sen sijaan olen leikannut vanhoista T- paidoista trikookudetta ja sen jälkeen virkannut kaikenlaista pientä ja yksinkertaista. Virkannut ja purkanut....pikemminkin. Ja ostin kyllä pari kerää valmistakin kudetta kun halvalla sai. On nimittäin aika hinnoissaan nämä ontelokuteet.
Tein neljä penkialusta pirttipöydän penkeille. On niin mukava istuskella pehmeän alusen päällä, varsinkin kun penkki on usein kalsean kylmä ja kova.
No eipä näillä tekeleillä paljon kehuta. Niitä ei ole viimeistelty ja huomaan että tuo vasen alakulma on eniten onnistunein. Huomasin nimittäin että suoran sivun virkkaaminen oli todella haasteellista. Aina menee jotenkin vinkuraan.
Näitä ei ole kiinnitetty mitenkään ainakaan vielä, mietin josko jotkus nauhasysteelmit laitan vielä myöhemmin.
Näissä töissä tärkeintä on ollut tekemisen riemu. Virkkaaminen on kätevää ja helppoa ajanvietettä. Varsinkaan kun kuvioni ovat hyvinkin yksinkertaiset....
Kiitos ja anteeksi ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanat väriyhdistelmät, tykkään. Kuteita en ole koskaan leikannut, ostanut joskus kirpparilta, kun olen löytänyt, samaten jos jossain on ollut halpoja kuteita (harvemmin löytyy...).
VastaaPoistaMinulla kyllä meinaa mennä hermot, kun virkkaan kuteista, ontelokuteet ovat hieman helpompia. Ottaa myös käsiin ja hartioihin, kun koukku on paksu ja kude ei kulje.
mutta kivaa se on.
Kauniit ja pirteän väriset. Kudetta on vain raskasta virkata.
VastaaPoista