Jäljet lumessa

Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa vuoden viimeisistä päivistä NYT, kun aikaisemmin en saanut aikaiseksi.

Edellispäivänä lähdin kävelylle. Otin pitkästä aikaa kameran mukaani ja kuvasin ympäröivää luontoa.

En muistanutkaan miten hyvä olo tulee raittiissa ilmassa. On hyvä hengittää, rauhallista ja seesteistä. Tiet on nyt kuljettava yksin. Koiran kaipuu on, mutta ei enää niin kova kuin aikaisemmin.

Viime ajat ovat olleet vain todella pimeitä päiviä. Kuvatkin ovat tummanpuhuvia, kuin synkkiä. Näin maassa purua...jauhoa...mitä lie...ja katsoin ylös.

Ihanat linnuthan ne siinä ruokailivat koivussa. Taisivat syödä koivun norkkoja.

Otin kuvia mitä pystyin ja näin. Linnut ovat alati kiehtovia. Voi kunpa näkisin ne paremmin, kunpa osaisin kuunnella niitä paremmin! Ihanaa että meillä on lintuja. Luonto on vielä niin puhdas että se on mahdollista.

Näitä siis ruoaksi. Kuuran kuorruttamat norkot.

Ja kuvasin talven törröttäjiä.

Sitten aloin seuraamaan jälkiä lumessa. Se huvi, mitä tein lapsena ja myöskin nyt aikuisempana. Minne jäljet johtavat?

Kettu, mäyrä vaiko rusakko? Pienen kauriin sorkatkin bongasin.

Metsän eläimillä on ollut kiireitä.

Parempaa Uutta Vuotta juuri Sinulle, kallisarvoinen Lukijani!