Valkeaa unelmaa

Kyllä suomalainen luonto on kaunis talvella. Mikä onkaan ihanampaa kuin valkoinen metsä, lumihunnun alla. Olen lenkkeillyt eilen ja tänään.

 

Eilinen oli oikea katumusten kävely. Itkin, ikävöin, voin huonosti mutta sinnikkäästi taapersin. Koin todellista kosmista yksinäisyyttä ja epätoivoa. Lenkin jälkeen nukuin parin tunnin päikkärit. Sen verran raskasta oli.

 

Tänään olikin jo parempi aamu ja tein puolet pidemmän lenkin ja kävelin sen hymy huulilla. Kaksi ihan ääripäätä. Näinkin voi olla.

 

Ruokavalion kanssa on ollut vähän niin ja näin. Eilen oli pakko tehdä pieni pakastepizza iltapalaksi ja juoda pullollinen inkivääriolutta. Vasta äsken söin aamupalan, sillä lenkkeilin tyhjällä vatsalla. Kaloreita yritän laskea ja jotenkin pärjätä. Hiihtäminen kiinnostaisi. Mahdanko pysyä enää suksilla? Mittasin itseni myös kiloklubiin. Senttejä on, kiloja on. On siis varaa pudottaa!

Tsemppiä teille kaikille tähän päivään!