Tänään korteista nousi....PALVELEMINEN
Yksisarviset opastavat sinua tekemään tänään sitä, mikä tyydyttää sieluasi. Olennaista on päästää irti omista haluistasi ja palvella muita. Silloin löydät oman todellisen onnellisuutesi.
Voimalause: Etsin sitä mikä tyydyttää sieluani.
***
Mannan Mitoissa
Viikko on taas alkamassa. Viikonloppu on takanapäin. Ei ole oikein juttu luistanut. En tiedä mistä on johtunut. Kortit olen katsonut ja siinähän se on ollut. Painoa putosi 300g viikossa. Olen tästäkin ihmeissäni, sillä ei ole tämäkään projekti ole edennyt kuin Strömsössä. Olkoon tämä viikko parempi! Syynä on ollut pienehkö motivaation puute, kiire, paha olo ja järjetön väsymys. Minulla on tässä kolme erilaista ruokavaliota joita saatan noudattaa. Kun ruokavalioita on tarpeeksi monta, tulee helposti tilanne, ettei noudata ensimmäistäkään....Tämä on taas tämä päättämättömyys, mikä sai minut sekopäiseksi miltei silloin joulukuussa. Ja sitten se, ettei huvita. Ei huvita tehdä ruokaa. Ei huvita liikkua yksin. Mutta ei myöskään huvita kantaa näitä läskejä.
Olen tehnyt itselleni treenipäiväkirjan. Se on viime viikolta aika tyhjää täynnä. Tänään on kiire päivä töiden jälkeen, mutta tiistaina saattaisi olla eka mahis liikkua. Ja laihduttaa. Ja liikkua ja laihduttaa.
Kosminen yksinäisyys
Kävin perjantaina psykiatrilla. Ihan muuten vain, varsinkin kun tuo joulukuu oli henkisesti niin vaikea. Ensimmäinen tapaaminen, todella asiantunteva lääkäri. Hän EPÄILI olisiko minulla krooninen masennus?! Jotenkin aika hurjaa. Voisiko muka olla? Onko tämä bloginikin pelkkää masentuneen ihmisen valitusta?! Paljon olen tänne pahaa mieltäni purkanut, sillä tämä nyt on ollut sellainen kenttä, jota kirjoittelen ihan fiiliksen mukaan. No, en tiedä. Sain monta lomaketta mitkä pitää seuraavaksi kerraksi täyttää. Epävakaan persoonallisuuden merkkejä en täytä, ehkäpä nuorena olen sellainen ollut. ( Diagnosoin tämän itse itselleni...) Ja kaksisuuntainenkaan en ole, sillä minulla ei ole maanisuutta... Onko tämä kosminen yksinäisyys sama kuin krooninen masennus? No ei kyllä ole, jos minulta kysytään. Tai en ainakaan haluaisi että on...
Joulukuu toi mieleen paljon muistoja, ikäviä, surullisia, kultaisia. Väkisinkin sitä mietti menneisyyttä ja sitä kaikkea mitä on ollut. Se tavallaan sumensi sen, että ei enää nähnytkään kaikkea sitä, mitä nyt on. Siihen päälle vielä tämä ylimääräinen suurten päätösten teko..ja vähän inhaa töissä. Siinä onkin soppa valmis, stressiä, stressiä ja stressiä ja kun sitä on minulla tarpeeksi, niin lamaannun täysin ja itken. Mutta nyt on onneksi tammikuu!
Kivaa päivän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)