maanantai 22. huhtikuuta 2019

KRAPU 17


Tästä on keskusteltu jo vuosia. Minä haluaisin oman pienen pihan. Varsinkin näin keväällä kaipaan sitä melkein yhtä paljon kuin koiraa. Olisi ihana istutella kesäkukkasia ja haravoida pieni piha siistiksi. Nyt on tyytyminen vain mökin patoja istuttelemaan - kunhan se kesä koittaisi. Omat pihat maksavat paljon. Se lienee syynä tähän vuosien keskusteluun.

Mökkimme sisustus on pitkälti puun väristä. Tästäkin on keskusteltu, miten haluaisin valkoiset seinät, ainakin vaaleammat. Huvila ja huussi- ohjelmasta olen huomannut, miten paljon uusi maali tekee yleisilmeelle. Maljojen Ritari taas pitää puun väristä. Hmmmmh. Omat mökin seinät maksavat myös paljon. Se lienee syynä tähän, miksi en toisen omistamaa vuokramökkiä rahoita.

***

Viikon 17 krapusanat ovat valkoinen, keskustelu, piha.

14 kommenttia:

  1. pihan kaipuu iskee kummasti aina keväisin. onneksi voit upottaa sormesi multaan mökillä kesäkukkia istuttaessasi.
    taidan kannatta Maljojen Ritaria, niin paljon kodistamme löytyy myös puupintoja;)

    VastaaPoista
  2. Olen siitä outo tapaus, ettei ole minkäänlaista multasormen kaipuuta ollut koskaan. Koiran kaipuu on kyllä!

    Seinien väristä keskusteleminen kestää varmaan aikansa ennen kuin yhteinen päätös löytyy!

    VastaaPoista
  3. Multasormeton täällä myös, tarjosivat kun muutin osuutta perunamaasta, en huolinut. Nyt on hanbkala sillä pidän niin valkoisesta kuin puupinnastakin, tosin mökillä ehkä enemmän puusta, hirret esillä paras!

    VastaaPoista
  4. Olen tuota pihaa hoitanut ja tökkinyt sormia multaa nyt 30 vuotta. Vähitellen se saa enemmän ja enemmän luonnonmukaistua. Ei jaksa enää niin paljon kuin alkuvuosina. Silloin oli valtavat kasvimaat ja kaikki. Nyt on vaan omenapuut, vadelmat ja mansikat. Kukkia.

    Mökillä on onneksi pelkkää kalliota ja metsää sekä muitakin käyttäjiä, joten ei tarvitse viljellä mitään.

    VastaaPoista
  5. Kestäisin juuri ja juuri pienen, ihan pienen pihan... ehkä tai sitten en. Ajatus istuttamisesta ja kasvattimesta kiehtoo kyllä yhä (joskus nuorempana mulla oli kotona suorastaan viidakko), mutta niin eläimet kuin puutarhakin sitovat aika lailla. Vanhemmiten vapaudenkaipuu on itselläni taas uudelleen kasvanut varmaankin siksi, että nyt tietää miten arvokasta se on niin kauan kun siihen kykenee. Pohtimista antanut Krapusi ♥.

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän kaipuusi, jota toki nuo mökin pataistutukset hieman lääkitsevät.

    Minä olen perinyt mun hullun multasormen jo äidinmaidossa :) Kuopsuttanut ja kaivanut koko ikäni, ei ihme että nivelet valittaa. Sama juttu kuin Caralla: joka vuosi suurpiirteisemmäksi puutarhurointi muuttuu. Mutta ah, kyllä kesä ja kukkaset on ihanaa aikaa <3

    VastaaPoista
  7. Kävimme juuri mökillä. Kauris tai joku muu sorkkaeläin oli syönyt, märehtinyt, nauttinut mussutellut kaiken mikä oli vihreänä kukkapenkissä. Tänä keväänä olin kerrankin kaukaa viisas ja laitoin kylmänkukan päälle verkon ja siellä on parikymmentä mehevää nuppua! Niistä kukista saan ainakin nauttia. Mutta se rinnakkaiselo luontoeläinten kanssa vaatii pohdintaa. En aio ruveta aitaamaan koko tonttia. Haluaisin myös vähän vaihtaa mökin värimaailmaa vaaleammaksi mutta isäntämiehen mielestä näin on ihan hyvä.....:D...että silleen.

    VastaaPoista
  8. Muistan kun ostimme tämän kodin ja ainoa mikä minua mietitty oli puupintojen runsaus. Isäni totesi silloin, että laadukas ja tyylikäs puu on aina hyvä valinta - ja että huomaisin puupinnan ajattoman hienouden vuosien myötä...no pian olemme asuttaneet kotiamme 20 vuotta enkä ole vieläkään löytänyt tuota viisautta. Ja maalaamisesta emme ole yksimielisyyteen Turjakkeen kanssa päässeet. Ehkä joku päivä?

    VastaaPoista
  9. Mistä löytyisi se tohtori, joka laittaisi mun sijoiltaan menneen viherpeukaloni paikoilleen? Ne on keskellä kämmentä, ettei varmaan kellään.
    Siksi paras paikka asustaa olisi mäntykangas - sellainen jossa yhdellä ystävälläni on omakotitalo. Pallerosammalta ja puolukkaa ja mustikkaa ja mitä kaikkea mäntykankaalla kasvaakaan :D

    VastaaPoista
  10. Kiitos kaikille mahtavista kommenteista, niitä oli todella mukava lukea. Hyvää viikon alkua teille kaikille!

    VastaaPoista
  11. Kyllä minäkin tykkäisin kotipihasta ja puutarhasta, mutta kerrostalon parveke on nykyään jota hoidan, ennen on ollut maat ja mannut, koirat, kissat, pihat ja tantereet.

    VastaaPoista
  12. Kahdeksan vuotta sitten vaihdoimme kerrostalosta rivitaloon, kun valitin aina, ettei pääse kukkia istuttamaan keväisin. Tässä on onneksi sen verran pihaa, että saa mullan kanssa touhuta. Omaa mökkiä ei ole, mutta vuokraamme usein kesäisin muutamaksi viikoksi mökin.

    VastaaPoista
  13. Aikanaan uurastin ja puuhastelin kukkien ja hyötykasvien kanssa. Nyt multasormeani ei enää ole, enkä sitä kaipaa. Tykkään, että aikansa kutakin.
    Haaveita tietysti pitää olla. Kaikenlaisille asioille on kannattajansa ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  14. Se on kummallista, miten se pihan kaipuu aina keväisin herahtaa mieleen, kun multasormia alkaa kutittamaan...

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)