Huomenna on sitten kesälomani ensimmäinen virallinen päivä. En voi sille mitään, mutta kaipaan mökkiämme kipeästi ja sydämeni suorastaan itkee siitä hyvästä, että me emme ole enää siellä. Silloin kun kaikki oli, miksi en arvostanut? Tämä pätee aika moneen muuhunkin asiaan. Olen koko illan ollut yksin tässä koneella ja tehnyt sitä sun tätä. Oloni on ihan ookoo, mutta silti kaipaan vettä, kalastusta, saunaa, sitä että voi alasti hypätä laiturilta veteen. Vesi on puhdasta. Elämä on ihanaa.
Minulla on muutama viikko lomaa edessä.Toivon ja yritän että löydän hyvän olon, ilon. Sen, että en tarvitse mökkiä enää. Kotona on hyvä olla. Katsotaan miten käy. Olen toiveikas.
"Sateen ropinaa ja sydämen ääniä", kaunista, ilman mökkiäkin.
VastaaPoista