torstai 18. marraskuuta 2021

Torstain toivo

Huomenta!

ERAKKO

- Itsetutkiskelua

- mielenrauhan tai henkisyyden etsintää

  -meditaatio 

 -Tahallinen vetäytyminen maailmasta syviin ja huolehtivaisiin ajatuksiin

ajan kuluminen ja sen mukana tuleva viisaus

 
***

Niinhän siinä taas kävi, että sairaslomaa pompahti. Tiistain kortti - Maljojen 8. Uupumus näytti minulle taas missä mennään. Ihmettelin kortin tarkoitusta aamulla, mutta jo päivällä oloni oli suorastaan lohduton. Niinpä olin ensimmäistä kertaa elämässäni videovastaanotolla lääkärin (psykiatri) kanssa ja juttelimme melkein tunnin. Videovastaanotto ei ole ehkä ihan niin kiva kuin vaikka pelkkä puhelu, mutta yritystä oli. Lääkäri kirjoitti minulle viikon sairaslomaa. Saan levätä. Se ei ollut tarkoitukseni vaan ainoastaan jutella. Mutta uskon nyt mitä lääkäri sanoo. Ja jossain vaiheessa muistin tuon mustanpuhuvan kortin, jonka aamulla nostin. Eilinen meni sumussa. Eilinen Kortti kertoi sallimisesta.

Niinpä minulla on todellakin tuollainen Erakko- olo nyt. Lyhdyssä on valo edesmenneiden muistolle ja lempiväriäni oleva viitta on kuvitteellinen päälläni. Heräsin tänään jo puoli neljältä, eilinen menikin pitkälti levätessä. Mielialani on rikkonainen. Palasina. 

Minulla on velvollisuuksia, pitäisi kirjoittaa. No nythän kirjoitan tätä, tämä on jo alku. Työkaverikin viestitteli ja oloni vaihtelee syyllisestä ahdistuksen kautta väsymiseen. Koti on hyrskyn myrskyn. En ymmärrä miten se voikin aina mennä yhden päivän aikana ihan kaameaksi. Tarkoitan lähinnä keittiötä. Aloitan yleensä aina lastaamalla likaiset astiat koneeseen. Tämän jälkeen raivaan keittiön pöydän lehdistä vapaaksi yhteen pinkkaan. Liimakirjani lehdet ja itse liimakirja nököttää keskellä pöytää. Siihen palaan kun jaksan. Välillä siitä tulee hyvä olo, pienestä näpertelystä, välillä taas en jaksa edes ajatella, kuten nyt. Meillä on todella iso keittiö ja keittiön pöytä - kahdelle ihmiselle. Kahdeksan mahtuu oikein hyvin. Kahdeksan maljaa - uupuneiden paikat.

Yritän ajatella positiivisesti, sillä ennen vanhaan olisin joutunut tiskaamaan kaiken. Nyt kone pesee puolestani. Sitten toinen asia onkin nämä pyykit. Pyykkien määrä ja viikkaus on loputonta. Se ei lopu koskaan. Terassilla on vielä pestävää, jouluvalot pitäisi ripustaa ja ruokaakin tehdä. Ihan ensimmäiseksi pitänee mennä suihkuun. Kyllä se siitä lähtee. Kello on vasta niin vähän, että saatan katsoa vielä vähän Netfixin sarjaa Blacklist. Ehkä nukahdan ehkä en.

Kivaa päivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)