Huomenta!
Tämän päivän teemana on LANTTIEN PRINSESSA
"raskaus, Maaäiti, syntymä, uudistuminen, tasapaino."
Tämä kortti on yksi kolmesta äitiyden kortista. Laajemmasta näkökulmasta
jonkin uuden identiteetin, ajatuksen tai käsitteen äiti. Kortti kuvaa
sitä, että olosuhteet ovat nyt otolliset uusille aluille. Kaikki on
sopusointuista ja tasapainoista ja Prinsessa on syventynyt siihen, mikä
hänen elämässään on oleellisinta. Hänessä on lempeää lujuutta ja tyynen
pinnan alla piilevää voimaa. Prinsessa luottaa siihen, että kaikki sujuu
niin kuin on tarkoitus. Valmistelut on tehty ja luovuus valmiina
puhkeamaan kukkaan ja ilmentymään mitä moninaisimmissa muodoissa.
Yritä löytää itsellesi sellainen
energia, joka on herkkää, levollista ja luottavaista. Kun olet
yhteydessä tähän sisäiseen lähteeseesi, rakkautesi ja elinvoimasi
lisääntyvät ja luovuutesi voi alkaa ilmetä aivan uusilla alueilla. Kun
löydät lempeän mutta lujan voiman sisältäsi, voit saada aikaan ihmeitä!
Jos sinulla on jotain selvitettävää äitiyteen tai omaan äitiisi
liittyen, nyt on otollinen aika käsitellä noita asioita.
Jotain uutta on tulossa elämääsi! Valmistaudu siihen! Valmistaudu tähän
kaiken vastaanottamiseen jo etukäteen, jotta voit nauttia siitä
tietoisemmin.
Mitä sinun täytyy tehdä, että olisit valmis tähän?
Olen nyt valmis elämäni uudelle kauneudelle.
***
Ainakin nyt helpottaa. Uusi alku ilman Häntä. Maljojen Ritarin ja minun yhteinen loma alkaa huomenna. Ilman Häntä. Huomasin että eilinen siivousreissuni mökille oli eräänlaista surutyötä ja puhdistautumista. Sitäpaitsi oli todella tyydyttävää nähdä omien kätten jälki. Puhdas, raikas mökki odottaa siellä meitä lomalaisia. Illalla kotona oli jo huomattavasti rauhallisempi olo kuin aikaisempina iltoina ja juttelin paljon ystävieni kanssa puhelimessa. Ihanat ystäväni jaksoivat kuunnella minua. Kyllä se tästä!
Ikävän ja surun jälkeen ( en väitä tod. että olisin nyt sinut asian kanssa ) jäljelle jää ihan mieletön kiitollisuus. Kiitollisuus siitä että koirani eli niinkin monta vuotta mukavaa ja leppoista koiran elämää kanssani. En koe, että tässä olisi ollut jotakin epäreilua. Vanhan koiran kuuluu kuolla pois. Kukaan meistä ei elä ikuisesti. Ehkä olen vaan hämmästynyt siitä, että en ymmärtänyt sitä, miten sairas hän loppujen lopuksi viimeiset viikot oli. Laitoin kaikki vanhuuden piikkiin. Eikä Rakas pieni Mussukkani halunnut näyttää minulle kipujaan. Maljojen Ritari oli kanssani samalla hoodilla. Ei hänkään ymmärtänyt. Kyllä Rakkaani varmasti yritti kertoa että en aina jaksaisi kävellä ja koska aamuyöllä läähätän, se ei välttämättä ole pissahätää tai kuumuutta. Vaistoni sanoi jo viikko sitten että nyt ovat asiat huonosti. Huomasin sen hänen pissavaivastaan. Sitä vaan haluaa viimeiseen saakka toivoa ja uskoa parasta, niinkuin uskottelin itselleni että äitini selviää syövästä. Jotkut muut tiesivät että ei selviä. Ja jotkut muut tiesivät jo aiemmin kuin minä, että koirallani ei ole kovin paljon enää aikaa. He, joilla on kokemusta vanhoista koirista. Hän oli minulle ensimmäinen seniorikoira.
Kiitollisuus on se väylä, jota pitkin menemällä pääsen nopeammin valoon. Ihania muistoja on paljon, niin paljon ja monen vuoden ajalta.
Ihanaa päivää Sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)