Lauantai - muistoja ja siivousta

Huomenta!

Lanttien 8. Varovaisuus

-herkkyys, hellyys, toisen huomioiminen, rakastava huolenpito, sisäinen ja ulkoinen kukoistaminen, oikeanlainen vaatimattomuus, viisaus, hidas eteneminen-

Se mikä sinussa on puhkeamassa kukkaan, on harvinaisen kaunista ja herkkää. Anna sille sen tarvitsema suoja ja vahvistus. Sinun ei tarvitse pakottaa mitään! Kaikki kehittyy oikealla ajallaan.

Tämä kortti symboloi ahkeruutta, luovuutta sekä taitoa suoriutua hyvin erilaisista käytännön tehtävistä. Tässä kortissa työnteko- olipa se sitten ruumiillista tai henkistä- koetaan syvällisesti; sen kautta ihminen voi kasvaa. Tämä kortti symboloi työtä, jota tehdään oman itsensä vuoksi, ei niinkään henkilökohtaisen motiivin vuoksi. Se on päämäärä itsessään! Lanttien 8. kuvaa myös uusien taitojen ja kykyjen oppimista ja niiden jakamista muille. 

Ahkera ja keskittynyt työ tuottaa tuloksia. Sinun tarvitsee ehkä olla vieläkin järjestelmällisempi. Mutta menestystä tulee kärsivällisyyden kautta. Opit uusia asioita. Voi merkitä uuden alan vaihtoa tai koulutuksen alkamista. 

Tee kaikki, mitä tehtävissä on! Mutta hellitä sitten luottaen, että elämän virta vie sinua parhaaseen mahdolliseen suuntaan. 

***
Tämän kaiken surun keskellä sain eilen vihjeen mahdollisesta työpaikasta. Aion hakea sitä. Kerroin kyllä jo rekrytoijalle mitä on tapahtunut ja valittelin että en ole parhaimmillani. 

Järjellä ajateltuna näin sen pitkin mennä. Mielessäni kyselen mitä olisin voinut tehdä toisin? Jos olisin tiennyt koska Hänen elämänsä loppuu, olisin hemmotellut häntä enemmän. En oikeastaan olisi voinut tehdä mitään muuta. Onneksi olin lomalla, niin pystyin hoitamaan häntä loppuun asti ilman työpaineita. Olin hänen kanssaan 24 h vuorokaudessa ja lomalla se oli mahdollista.

Eilen siivosin auton, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen. Nyt autoni ei ole enää koira-auto. Takakontissa voi pitää kaikkea muutakin. Pyyhin hänen kuriaan ja nenänjälkiään. Vielä niitä jäi takalasiin. 

Autoa ajaessa etsin katsellaani hänen ihanaa olemustaan. Aina Ukko oli mukana ja katseli takaosastoltaan minne mennään. Availin ikkunoita että hän sai raikasta ilmaa. Korvakarvat heiluivat tuulessa ja kieli näkyi välillä. Voi miten rakas koira se minulle oli. Se oli niin rakas, että taisin unohtaa jossain vaiheessa että ei hänkään elä ikuisesti. Vaikka tiesin sen, ja ääneenkin jo sanoin kun puhuimme tulevaisuudesta, että koiraa ei sitten enää ole. 

Viimeiseen asti sitä toivoo parasta. 

Nyt lähden mökille hakemaan hänen viimeiset tavaransa pois. Teen samalla suursiivouksen mökillä. Muutamme sinne ensi maanantaina taas pariksi viikkoa. Saas nähdä miten outoa on mennä sinne ilman koiraa. Miten outoa siellä on olla ilman koiraa. On pois terassivahti, on pois mökkivahti.

Vanhuus on luonnollista ja koirilla sairaudet kuuluvat vanhuuteen. Rakkaani kunto aleni huomattavasti viime kesänä, mutta hyvällä hoidolla hän jaksoi vielä vuoden. Keväällä hän oli vielä reipas, mutta kesäkuussa huomasin mökillä että hän on jo vanha ja kaikki ei välttämättä ole hyvin. Mökkeily ei ollut samanlaista kuin aikaisempina vuosina. Kävely ei huvittanut ja kakkapaikkaa ei jaksettu enää etsiä. Lopulta huomasin että myös ruoka ei enää maistu kuten ennen. Enpä arvannut kun viikko sitten lähdimme mökiltä koko konkkaronkka että seuraavalla kerralla yksi on joukosta poissa. Se on niin sydäntä särkevää.

Mutta tämä on elämää. Tänään illalla vien kaikki hänen tavaransa pois. Myös pannan, mitä olen pitänyt yöllä kädessäni kun ikävä on ollut oikein suuri. Kauniit muistot jää <3