Kesätuuli on mieleeni. Olen kasvanut tuulisten peltojen välissä ja meillä on kotona aina tuullut. Olen tottunut siihen. Kesällä puhaltaa kesätuuli. Se on lämmin, virvoittava ja elvyttävä. Se pitää hien poissa, samoin itikat. Se suojaa kavalasti auringolta, koska et huomaakaan että iho voi kärähtää...Kesätuuli hämää.
Tämä meidän mökkimme on myös kesätuulen ympäröimä. Tämä on niemi, joten näen merta kolmesta ilmansuunnasta. Täällä tuulee jos jossakin tuulee. Merituuli on asia erikseen, mutta kesäinen sekin voi olla. En voisi kuvitella istuvani mökillä missään pusikossa. Enkä voisi asua missään pusikossa. Minun pitää nähdä kauas, ja antaa ajatuksen lentää. Kotoani näen kauas, kuten myös täällä mökillä. Ja kun näen kauas, tuulee.
Kerran kävin Egyptissä. Siellä vasta tuuli! Meinasi lähteä hiuksetkin päästä. Kesätuuli se sielläkin oli, Afrikan pohjoisosassa valtameren äärellä. Sieltä puhalsi kunnon tuulet mereltä päin. Se oli hippasen jo liikaa.
Eräs ystäväni kertoi miehestä joka joutui armeijaan. Hän ei siellä halunnut olla. Mies sanoi koko ajan että tuulee. Tuulee. Tuulee. Aina kun häneltä jotain kysyttiin, hän sanoi että tuulee. Lopulta hän sai punaiset paperit. Mies sanoi juna-asemalla: Vaan eipä tuule enää.
Muiden tarinoita voit lukea täältä:
http://aakkosblogi.blogspot.fi/p/t.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)