Leija

Elettiin vuotta 1990 toista pääsiäispäivää. Ilma oli lämmin, tuulinen ja aurinkoinen. Pääsiäiseksi siis varsin lämmintä. Olin saanut aamupäivällä tietää, että isäni on löydetty kuolleena tienvarresta. Olin 12- vuotias, hän oli 41. Olin ollut serkkujeni luona yökyläilemässä ja tätini kertoi minulle tämän suru-uutisen.

Olin varmaan shokissa, hämmästyksissäni, epätoivoinen, surullinenkin. En muista enää kaikkea, mutta leijan minä muistan. Serkullani oli leija ja menimme sitä pellolle serkun kanssa lennättämään. Saimme pitää oikein kovaa kiinni, sillä niin kovaa tuuli puhalsi. Leijassa oli keltaista ja isot punaiset rusetit. Katselin tuuliselle taivaalle ja ajattelin näkeekö isäni tämän? Tätini sanoi serkulleni ja minulle: Ei saa sitten sähkölinjoihin päin leijaa lennättää, kuolette vielä työkii.