Lempinimi

PULLAN AAMU

Aamuni alkoi karseasti. Kahvi on loppu! Näin ei ikinä saisi tapahtua, mutta nyt pääsi tapahtumaan. Mukin pohja miltei näkyy, mutta pakkohan se on aamukahvit saada. Tulimme eilen mökiltä kotiin kja jääkaappimme on pois päältä. Elämme askeettisesti. Hain maakellarista maidon ja laitoin nyt tiskialtaaseen sen viilenemään, tämän valjun kahvin seuraksi.

Eilen illalla tilasin koiralleni senioritarkistuksen, jossa otetaan myös verikokeet. Olen huolissani sen terveydestä. Alitajuisesti se hermostuttaa minua. Koira on pidettävä nyt syömättä 12 h ja sitten menemme tarkastukseen. Epäilen tai pelkään sillä jotain sisäelinsairautta. Läähätys, satunnainen yskähtely ja lenkille lähdön vaikeutumisen myötä päätin varata ajan...Vaikka ei mitään sitten löytyisikään niin onpahan ainakin tutkittu. Ikääkin on jo.

PULLAksi tämän aamun tekee vaa`alla käynti. Olen todellakin pulla ja kannan pullataikinaa mukanani. Masennuin lukemista. Melkein kaikki kilot jotka olen kevään aikana karistanut, ovat tulleet takaisin. Kuin varkain. Kyllä ketuttaa. Tekisi mieli hautautua peiton alle. Minä ja pullataikinani.

Pullaksi minua sanottiin joskus ala-asteella, kun varhaismurrosikäiset pojat innostuivat sanaleikkeihin. Voi että inhosin sitä nimeä. Haukkumanimihän se oli. Lisäksi kuvittelin tai katsoin peiliin ja huomasin pullaposket. Samat saatanan posket ne on vieläkin. Olen aina ollut isokokoinen. Minua ei niin vain kampitettu, kun seisoin koulun käytävillä tukevasti jaloillani. Olin ihan eri sorttia kuin ikäiseni ripakintut.

Yläasteella nimi unohtui. Tuli uusia nimiä. Leikkimielisiä. Joskus väännettiin kättä luokan kesken. Pojat eivät uskaltaneet vääntää minun kanssani, pelkäsivät että häviäisivät.