Kevätmasennus

Päivä 9. TIISTAI

Yöllä näin pahaa unta. Lapsuuden kodissani oli käärmeitä. Niitä oli vatukkapensaiden alla, ruohikossa, ihan joka paikassa. Hyi. Tästä huolimatta heräsin valkoiseen aamuun. Lunta tulla tuprutteli ja katsoin äkkiseltään että terassin pöydällä oli lunta ainakin 25cm ja lisää tuli koko ajan.

Aamurutiinien jälkeen muistin että ai niin tänään on se hammaslääkäri. Se, mitä pelkään, inhoan jne. jne. Hammaskaan ei enää niin särkenyt, kiitos buranan, mutta muuten sitä aikaa odottelin sitten koko aamupäivän.

Lämmitin takan. Nukahdin uudestaan. Lisäsin puita. Laitoin vähän meikkiä vaikka ensin ajattelin että en laita. Ties vaikka joku nuoruudenrakkaus ( se joka on elossa ) tulisi vastaan, menenhän kotikyläni hammaslääkäriin enkä yksityiselle klinikalle. Olisi varsin ikävää jos tervehtisin häntä naama punaisena, hiki otsalla, pelosta.

Maljojen Ritari soitti aamulla ja sanoi joutuvansa vaihtamaan työmatkareittiä. Tiet olivat aivan tukossa, autoja ojassa, teiden varsilla jne. Onneksi olin menossa tähän suht lähelle ja liikenne siihen suuntaan oli suotuisa. Talvirenkaat auton alla toivat turvaa.

Pienoisen odottelun jälkeen pääsin vastaanotolle. Hammashoitaja oli nuori tatuoitu tyttö ja hammaslääkäri puolestaan oli mies. Hammas paikattiin, kaksi kertaa puudutettiin ja silti oli tuntemuksia. Tämä ei ollut ollenkaan niin paha, hammaslääkäri sanoi. Onneksi ei tarvinnut mennä kovin syvälle eikä poraakaan kauheasti käyttää. Lasku tulee perässä. 45 minuuttia  tärisin piinapenkissä. Ihmettelen, miten hammasta ei saatu täysin tunnottomaksi. Pihistelevätkö he puudutusaineista? Muutenkin puudutus sattui, yleensä se ei niin satu. 

Kotona palasin sohvalle Netflixin pariin. Nukahdin. Seuraavaksi heräsin kun Maljojen Ritari oli saapunut töistä ja teki lumihommia. En ole tänään imuroinut vaikka piti, en pessyt pyykkiä vaikka piti, en tehnyt ruokaa, vaikka piti, en käynyt lenkillä, vaikka piti. Olen vain maannut sohvalla ja nukkunut. Koko päivä meni siis hammaslääkärihommeleissa, sitä odotellessa, siitä palautuessa jne.

Muistan kuinka pikkulapsena maitohampaitani revittiin kylän hammaslääkärissä puudutuksella ja ilman. Olin ehkä 6-  7 vuotias, enkä viitsinyt pestä hampaitani. Äiti ei jaksanut ilmeisesti kanssani asiasta tapella ja 1980- luvun alussa hampaiden hoito oli erilaista kuin nykyään. Joka tapauksessa, siitä traumani on lähtöisin. Sen rääkkäyksen, huudon ja itkun jälkeen tein kotona olohuoneeseen tyynyistä pesän. Mummo teki makaronivelliä, söin sitä ja nukahdin. Nyt, 40 vuotta myöhemmin pesä oli vain sohvalla, mutta samalla tapaa nukuin. Ja tosiaan, käyntini nyt oli erittäin pientä verrattuna tuohon kasariluvun painajaiseen.

Illalla kuitenkin kävin kaupassa. Mieli teki vähän siideriä. Tai suklaata. En ostanut kumpaakaan. Iltapala on nyt syöty ja seuraavaksi otan nukahtamislääkkeet. Ehkä katson elokuvaa. 

 Hyvä minä! Hammaslääkärikerta suoritettu! Unohdin ostaa kaupasta xylitolpastilleja ja suuvettä. Jos taas alkaisin panostamaan hampaiden hoitoon. Sillä kun on oikein väsynyt, en jaksa edes hampaita pestä. Niinpä olenkin henkisesti varautunut että vanhana minulla on tekarit, jos edes elän vanhaksi.

Muuten kyllä huomaan että iso osa päivästä menee siihen, että mietin palaanko töihin maanantaina vai en. Olenko valmis? Aika on mennyt todella nopeasti. Loppuviikolla pitää ilmoittaa pomolle. Mitä ilmoitan? Huomenna on jo keskiviikko? Vaikea päätös.

PÄIVÄN ONNISTUMISET:

- Hammaslääkärikäynti toteutui

- Talvirenkaat auton alla toivat turvaa

- Olen nukkunut

- Olen sopinut ensi viikoksi remppaukkelin käymään

- Ruokin lintuja