PÄIVÄ 2. TIISTAI
Minun piti eilen kirjoittaa tiistaipäivästänikin, mutta en jaksanut. Ilmeisesti voimavarani ovat niin ehtyneet eikä ajatus kulje. Noh, en tiedä. Uuden näppäimistönkin tarvitsisin, sillä tällä kirjoittelu ei ole kovin mukavaa.
Tiistai oli selvästi parempi päivä kuitenkin kuin keskiviikko. Tiistainaamun jännitystä ja ahdistusta toi soitto pomolle. Jotenkin ikävää...Mutta soitettua tuli ja lupasin viedä lääkärintodistuksen tällä viikolla töihin ja se onkin sitten jo toinen juttu kun ei huvittaisi mennä sinne seudulle ollenkaan.
Häpeä? Onko se sitten häpeää. Työkaverini oli vuoden poissa töistä, ensin katkesi käsi, sitten jalka ja sitten vielä nilkka tai jotain. Toinen oli pois pari viikkoa kun käsi oli kipeä. Kyllä olisikin helppo sanoa että selkä paskana, mutta kun ongelma onkin korvien välissä niin tilanne on toinen. Mutta....kukaan ei ole elänyt minun elämääni, kukaan ei tiedä minkälainen polku tämä elämäni polku on ollut. Ehkä joku toinen olisi jo tappanut itsensä? Ehkä joku toinen olisi laitoshoidossa? Ehkä joku toinen olisi duracell- pupu ja porskuttaisi vain menemään; satoi tai paistoi....Äitini oli tuo duracell- pupu. Mammani oli masentunut.
Syyllisyydentunteet kasvavat kun mietin miten toiset töissä pakertavat...toisaalta niin pakerran minäkin kun olen voimissain.
Lääkäri kehotti nyt minua hoitamaan itseäni.
Mitä hoidollista tein tiistaina? / Päivän Onnistumisia:
- Ilmottauduin masennuskurssille a la Mielenterveydenkeskusliitto.
- Kävin lenkillä ja juttelin ystäväni kanssa.
- Otin illalla pari siideriä ja katsoin televisiota vaikka alkon kanssa pitää olla tarkka....Ei siis mitään ylilyöntejä, ei minkään suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)